Yksinkertaisuutta ja yksityiskohtia

Löysin itseni syksyllä.

Tai ainakin osan itsestäni. Se on ollut kauan jo pyrkimässä pinnalle, mutta nyt se melkein tuijotta jo peilistä. Tämä korttihörhö - se herää aamulla kanssani ja valvoo myöhään aamuyöhön ideoiden päässäni. Ja mennyt syksy onkin ollut varsinainen läpimurto korttihörhöminulle. Kun aloin tekemään Ikean Smålandissa töitä noin vuosi sitten, tein jo muutamia piirustuskuvia lapsille - Angry Birdseja ja sellaista helppoa ja kivaa. Sain ideoida ja tehdä myös leikkipaikan ikkunaan talvisia juttuja - tein lumiukot. Tein kevään ja kesän mittaan lisää kaikkea pientä kivaa töissä.

Syksyllä sitten osallistuin työpaikan Hassu Hattu -päivään. Askartelin itse kartongista härpäkehatun, jossa oli toimiva viiperä. Käytin vielä Ikean Papershopissa myytäviä lahjapapereita. Voitin työntekijöiden kilpailun (laitan kuvia myöhemmin). Äiti ja sisko kannustivat harkitsemaan opiskelemista. Jotain mikä edesauttaisi korttijuttuja ja luovuutta. Haenkin keväällä lukemaan teollista muotoilua.

Ja sitten jaarittelusta itse asiaan. Olen tässä nyt (enimmäkseen syksyn aikana) tehnyt ihan pari korttia tilauksesta.

Ensimmäisen kortin tilasi työkaverini (veljenpoikansa?) ristiäisiin keväämmällä. Poika ristittiin Eemeliksi. Olin jo jonkun aikaa halunnut tehdä tuollaisen vaunumallin ja nyt pääsin sen toteuttamaan.

Itse asiassa nyt kun mietin asiaa, kaikki tilaukset ovat toistaiseksi tulleet työkavereiltani. He ovat kyllä kannustavia ja ihania ystäviä. Jopa oma esimieheni tilasi minulta kortin (johon päästään kohta).

Toinen pitkäaikainen työkaverini tilasi 23 vuotta täyttävälle kaverilleen synttärikortin. Australia oli sellainen mielenkiinnon aihe, siksi päädyin kenguruun. Joskus yksinkertainen vain toimii.

Samaan aikaan tein korttia ystäväni veljentyttärelle, joka on myös kummityttö. Synttärilahjaksi tyttö pääsi Lontooseen shoppailemaan. Tyttöjen reissu kaksistaan tädin kanssa. Siitä kortista tulikin vähän isompi ja monipuolisempi ja ennen kaikkea ainutlaatuinen.

Ulkokuori oli Britannian lippu, jotta ihan vaan korttia vilkaisemalla, voi muistella ihanaa reissua. Ensimmäinen aukeama oli onnentoivotusaukeama, jossa yritin luoda Lontoon tunnelmaa ja hämyä. Toisella aukeamalla oli kaikkea kivaa toiminnallista. Onnentoivotuksissa oli jo ilmennyt, että Bea pääsee tätinsä kanssa matkalle Lontooseen parin viikon päästä. Seuraavalla aukeamalla oli lähtölaskentaloota, josta Bea sai ottaa joka päivä päällimmäisen lapun ja alta paljastuu, montako yötä reissuun on. Brittilippulootassa oli erinäisiä lappuja, joita Bea täytteli ennen reissua ja reissun jälkeen. Taskussa oli kortti, johon voi kirjoittaa muistoja jälkeenpäin, kortti, joka toimii ostoslistana ja kaksi korttia, joihin voi suunnitella, mitä pitää pakata mukaan. Lisäksi taskussa oli kirjanmerkki, jota voi käyttää vaikka lennon aikana luettavassa kirjassa. Kaiken kaikkiaan kortti oli kuulemma menestys. Ja olinhan itsekin kovin tyytyväinen.

Yksityiskohtia Bean Lontoo-kortissa

Viimeisimpänä tein esimieheni veljen vaimolle 40-vuotiskortin. Sain paljon taustatietoja, joista poimin korttia tehdessäni yhteensopivimmat. Ja tällainen siitä sitten tuli:

Vaalea värimaailma ja synttärisankarin aherruspersoona siivouksen ja kokkauksen suhteen olivat lähtökohta. Lisäksi tulivat vielä perhe ja matkustaminen. Pikkupalluroissa on erinäisiä kuuluisia nähtävyyksiä ympäri maailmaa - ja Rauman raatihuone vie lähelle perheen mökkiä. Perheen koira (kunhan googletin oikean rodun) löysi paikkansa alareunasta ja synttärisankari kaiken keskeltä, juhlan ja elämän ytimestä. Vasemmalla taskussa on kirjanmerkki, jonka voi laittaa vaikka reseptikirjan väliin - siihen esimieheni kirjoitti oman reseptin, jotta käsiala muistuttaa suvusta. Synttärisankarin alapuolelle tuli katkelma Crocodile Rockin (Elton John, 1973) ensimmäisestä säkeistöstä. Laulu viittaa lähinnä hauskanpitoon ja juhlaan ja kappale on sävelletty Hannan synnyinvuonna.

Pienet yksityiskohdat ovat tärkeitä, niistä kortti saa luonteensa ja sielunsa. Otan mielelläni mahdollisimman paljon taustatietoja, pienimpiäkin yksityiskohtia, mitä enemmän sen parempi - parempi liikaa kuin liian vähän.

Vuoden viimeinen päivä onkin kovin täynnä yksityiskohtia ja kiirettä. Kyllä sinne yksi blogipostaus vielä mahtuu. Huomenna nautitaan Illallisesta yhdelle, hyvästä jouluruoasta ja ihanasta seurasta illan rakettien valaistessa (toivottavasti epäsateisen) taivaan.

Kirjoittakaa se 2013 vielä muutamat viimeiset kerrat. Tehkää niistä oikein pyöreitä ja kauniita. ;)