tiistai 31. joulukuuta 2013

Glamorous New Year 2014

Ilta on pimentynyt jo yöksi.
Pimeä taivas täyttyy valoista.
Joka puolella on väriä ja hohtoa.
Missään ei ole hiljaista.
Ihmiset alkavat laskea yhdessä...5...4...3...2...1...!
Kaikki ovat hilpeitä.
Tuntemattomat halaavat toisiaan.
Ilmassa kajahtelevat pullon poksahdukset.
Ihmiset ympärillä suutelevat.
 
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!!
 
Sitä juuri - hyvää uutta vuotta 2014! Enää muutama tunti ja vuosi 2013 on päättynyt. Itse aloitin tämän vuoden toiveikkaana. Tekisin vihdoin elämälleni jotain. Löytäisin paikkani tässä maailmassa. Jos jokin ei miellytä, muuttaisin sen. Se taisi itse asiassa olla uuden vuoden lupaukseni. Se toteutui ja ei toteutunut. Juuri nyt tuntuu, että vuoteni oli enemmän susi kuin menestys. Mutta samalla tuntuu, että vuosi 2013 oli juuri se pohjustava vuosi, se rankka kasvamisen vuosi, jonka tuleva vuosi 2014 vaati edelleen.
 
Vuodesta 2014 tulee...haluaisin sanoa 'hohdokas', mutta tiedän, että uskallan toivoa sitä vasta ehkä vuodelle 2015. Mutta vuodesta 2014 tulee ehdottomasti minun pyrkimysten vuosi. Erona pyrkimysten vuoteen 2013 tulee olemaan se, että tällä kertaa pyrkimykset johtavat johonkin. Aion antaa päättäväisyyteni ajaa minua eteenpäin ja saamaan tahtomani. Uusi vuosi tulee toki olemaan rankka ja kenties myös pettymyksiä täynnä, mutta tällä kertaa olen valmis kaikkeen. Muutoksiin.
 
Olen ehdottomasti iloinen, että vuosi 2013 tulee päätökseensä. Toki pääsin käymään Lontoossa (mistä olin unelmoinut koko ikäni) ja matkustanut, tehnyt asioita, pitänyt hauskaa ja saanut uusia kavereita, ystäviäkin jopa. Kaikkien vastoinkäymisten ja ikävyyksien jälkeen olen saanut lohdutusta, nauranut ja jopa rakastunut uudelleen. Nyt on hyvä aloittaa vuosi 2014. Olen siihen täysin valmis.
 
Ja vaikka tulevat hohdokkaat vuoteni ovat vielä rankan ja unelmia täynnä olevan vuoden takana tulossa, toivotan silti teille, rakkaat lukijat, ERITTÄIN HOHDOKASTA UUTTA VUOTTA 2014!!!
 
 
 
Nauttikaa vuoden viimeisestä illasta! xoxoxo


maanantai 30. joulukuuta 2013

Yksinkertaisuutta ja yksityiskohtia

Löysin itseni syksyllä.

Tai ainakin osan itsestäni. Se on ollut kauan jo pyrkimässä pinnalle, mutta nyt se melkein tuijotta jo peilistä. Tämä korttihörhö - se herää aamulla kanssani ja valvoo myöhään aamuyöhön ideoiden päässäni. Ja mennyt syksy onkin ollut varsinainen läpimurto korttihörhöminulle. Kun aloin tekemään Ikean Smålandissa töitä noin vuosi sitten, tein jo muutamia piirustuskuvia lapsille - Angry Birdseja ja sellaista helppoa ja kivaa. Sain ideoida ja tehdä myös leikkipaikan ikkunaan talvisia juttuja - tein lumiukot. Tein kevään ja kesän mittaan lisää kaikkea pientä kivaa töissä.

Syksyllä sitten osallistuin työpaikan Hassu Hattu -päivään. Askartelin itse kartongista härpäkehatun, jossa oli toimiva viiperä. Käytin vielä Ikean Papershopissa myytäviä lahjapapereita. Voitin työntekijöiden kilpailun (laitan kuvia myöhemmin). Äiti ja sisko kannustivat harkitsemaan opiskelemista. Jotain mikä edesauttaisi korttijuttuja ja luovuutta. Haenkin keväällä lukemaan teollista muotoilua.

Ja sitten jaarittelusta itse asiaan. Olen tässä nyt (enimmäkseen syksyn aikana) tehnyt ihan pari korttia tilauksesta.

Ensimmäisen kortin tilasi työkaverini (veljenpoikansa?) ristiäisiin keväämmällä. Poika ristittiin Eemeliksi. Olin jo jonkun aikaa halunnut tehdä tuollaisen vaunumallin ja nyt pääsin sen toteuttamaan.

Itse asiassa nyt kun mietin asiaa, kaikki tilaukset ovat toistaiseksi tulleet työkavereiltani. He ovat kyllä kannustavia ja ihania ystäviä. Jopa oma esimieheni tilasi minulta kortin (johon päästään kohta).

Toinen pitkäaikainen työkaverini tilasi 23 vuotta täyttävälle kaverilleen synttärikortin. Australia oli sellainen mielenkiinnon aihe, siksi päädyin kenguruun. Joskus yksinkertainen vain toimii.

Samaan aikaan tein korttia ystäväni veljentyttärelle, joka on myös kummityttö. Synttärilahjaksi tyttö pääsi Lontooseen shoppailemaan. Tyttöjen reissu kaksistaan tädin kanssa. Siitä kortista tulikin vähän isompi ja monipuolisempi ja ennen kaikkea ainutlaatuinen.

Ulkokuori oli Britannian lippu, jotta ihan vaan korttia vilkaisemalla, voi muistella ihanaa reissua. Ensimmäinen aukeama oli onnentoivotusaukeama, jossa yritin luoda Lontoon tunnelmaa ja hämyä. Toisella aukeamalla oli kaikkea kivaa toiminnallista. Onnentoivotuksissa oli jo ilmennyt, että Bea pääsee tätinsä kanssa matkalle Lontooseen parin viikon päästä. Seuraavalla aukeamalla oli lähtölaskentaloota, josta Bea sai ottaa joka päivä päällimmäisen lapun ja alta paljastuu, montako yötä reissuun on. Brittilippulootassa oli erinäisiä lappuja, joita Bea täytteli ennen reissua ja reissun jälkeen. Taskussa oli kortti, johon voi kirjoittaa muistoja jälkeenpäin, kortti, joka toimii ostoslistana ja kaksi korttia, joihin voi suunnitella, mitä pitää pakata mukaan. Lisäksi taskussa oli kirjanmerkki, jota voi käyttää vaikka lennon aikana luettavassa kirjassa. Kaiken kaikkiaan kortti oli kuulemma menestys. Ja olinhan itsekin kovin tyytyväinen.

Yksityiskohtia Bean Lontoo-kortissa
Viimeisimpänä tein esimieheni veljen vaimolle 40-vuotiskortin. Sain paljon taustatietoja, joista poimin korttia tehdessäni yhteensopivimmat. Ja tällainen siitä sitten tuli:


Vaalea värimaailma ja synttärisankarin aherruspersoona siivouksen ja kokkauksen suhteen olivat lähtökohta. Lisäksi tulivat vielä perhe ja matkustaminen. Pikkupalluroissa on erinäisiä kuuluisia nähtävyyksiä ympäri maailmaa - ja Rauman raatihuone vie lähelle perheen mökkiä. Perheen koira (kunhan googletin oikean rodun) löysi paikkansa alareunasta ja synttärisankari kaiken keskeltä, juhlan ja elämän ytimestä. Vasemmalla taskussa on kirjanmerkki, jonka voi laittaa vaikka reseptikirjan väliin - siihen esimieheni kirjoitti oman reseptin, jotta käsiala muistuttaa suvusta. Synttärisankarin alapuolelle tuli katkelma Crocodile Rockin (Elton John, 1973) ensimmäisestä säkeistöstä. Laulu viittaa lähinnä hauskanpitoon ja juhlaan ja kappale on sävelletty Hannan synnyinvuonna.

Pienet yksityiskohdat ovat tärkeitä, niistä kortti saa luonteensa ja sielunsa. Otan mielelläni mahdollisimman paljon taustatietoja, pienimpiäkin yksityiskohtia, mitä enemmän sen parempi - parempi liikaa kuin liian vähän.

Vuoden viimeinen päivä onkin kovin täynnä yksityiskohtia ja kiirettä. Kyllä sinne yksi blogipostaus vielä mahtuu. Huomenna nautitaan Illallisesta yhdelle, hyvästä jouluruoasta ja ihanasta seurasta illan rakettien valaistessa (toivottavasti epäsateisen) taivaan.

Kirjoittakaa se 2013 vielä muutamat viimeiset kerrat. Tehkää niistä oikein pyöreitä ja kauniita. ;)

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Iloinen musta joulu

Hei kaikki!

Blogi jäi vähän junnaamaan (JO kahden kirjoituksen jälkeen), koska ajattelin, että pitää laittaa kaikki historia tänne, ennen kuin pääsisin kirjoittamaan ns. ajantasalla. Jouluna koin AHAA-elämyksen ja tajusin, että tästä hommasta saa enemmän irti, jos vain pääsen tekemään heti uusia kirjoituksia uusilla jutuilla. Latasin siis kuvankäsittelyohjelman, jolla on tarkoitus tehdä kuvasarjoja vanhoista korteista, mutta ohjelman opettelu on vielä alussa... Joten pääsette kyllä näkemään myös vanhoja töitäni, mutta laitan niitä "teema" (esim. vauvat, synttärit, häät) kerrallaan, kun olen saanut kuvat järjestykseen. Ja nyt pääsemmekin sitten itse asiaan.

Tänä vuonna olikin sitten ihan musta joulu. Ei sitten hiutaleen hiutaletta. :( Voi olla, että tuo kovin lumeton joulu vaikutti tähän joulukoristeluunkin. Itsehän olen niin jouluhömppä, että joululaulut pärähtää soimaan parhaimmillaan jo syyskuussa ja koristeet odottavat kuukauden eteisessä, kun ei vielä marraskuussa kehtaa kuorruttaa kuusta. Mutta tänä vuonna koristeet odottavat yhä kellarissa. Ja saavat nyt sitten odottaa taas ensi joulua. Edes joulukalenteria en tajunnut/muistanut hankkia. Outo joulu. Onneksi sentään vanhemmilla on se perinteinen kolmemetrinen aito kuusi ja pipareita sain koristella ihan parhaassa seurassa.

Piti minun koristella asuntoakin. Paljon. Olin jo suunnitellutkin että mitä ja mihin ja miten. Mutta vaihdoin parin huonekalun paikkaa ja ajattelin koko ajan, että kun tämä huusholli on siivottu, niin laitan ne koristeet - koska jouluunhan on vielä aikaa (kun ei ollut sitä lunta). Ja sitten yhtäkkiä joulu oli jo ja minä siivoan yhä. Sentään vähän sain jotain pientä ostettua Stockalta ja viritettyäkin.

Onneksi joulua ei tarvinnut kykkiä kotona koruttomattomuudessa. Hyvä ruoka, joulumieli. ♥ Olin pari päivää aiemmin ostanut kohokirjoitusdymon. Olen unelmoinut sellaisesta nyt jo tovin ja vihdoinkin se on minun! Ja siis todellakin vihdoinkin, sillä ensin reklamoin Dymo Juniorin Suomalaiseen, sitten jonkun toisen merkin Sinelliin ja lopulta marssin Clasulle ostamaan sellaisin ihan "aikuisten Dymon". Ja sittenhän homma lähti ihan lapasesta. :D


Siis ihan kaikki korteista paketteihin piti dymottaa uudella ihanalla koneella. Ja tulipa sillä kirjoiteltua sitten alkuhuumassa otsaan, käteen ja kankkuunkin. En siis ollut yksin leikkimässä tuliterällä lelulla. Ja kuten kuvasta näkyy, mustavalkoisen tekstitarran alla on värien kirjo. Olin suunnittellut, että tänä vuonna on valkoinen joulu - siis kortit, paketit, koristeet, kaikki olisi valkoista. Laatikonkin kokosin, siellä oli valkoisia ja hopeita askartelutarvikkeita. No eipä ollut ulkonakaan valkoista, niin kiireen ja stressin alla ei ollut mikään muukaan valkoista. Paitsi äidin joulupuuro. Nam!

Lautasellinen riisipuuroa ja Lumiukko Joulupukin kuumalinjalta aattoaamuna - siinä on joulutunnelma kohdillaan, vaikka ulkona sataisi räntää. Ja tietysti perinteinen jouluateria. Ja sen kolmimetrisen kuusen koristelu tikkaita apuna käyttäen. Ja sitten olikin jo aattoilta ja LAHJOJEN JAKO! Ja sitten päästiin avaamaan paketit. Jätin muruni lahjan viimeiseksi. Sen kaikkein isoimman. Ja jännittävimmän. Ja parhaimman NIINKU EVAH (jos nyt ei viime joulun Lontoon lippuja lasketa mukaan)!

*DRUMMMMMMMSSSSSS*

Se kauan haluttu ja litroittain kuolattu ja ja ja...se oli viimein siinä! Sizzixin Big Shot -leikkurin starter kit!!!!!!! Aaaaaaaaah! ♥ Niille, jotka tässä vaiheessa ajattelevat "mitä tuo kumma tyttö oikein hehkuttaa ja hihkuu innosta pinkeänä?!", selitettäköön. Big Shot -leikkuri on jokaisen kortintekijän unelmakone! Leikkuri, joka nopeuttaa ja helpottaa ja mahdollistaa ja tiskaa ja imur...eikun... Se on siis mankeli, jonka läpi vedetään paperi ja terä ja kas, kuvio on siinä. Ilman saksia ja ärräpäitä. Ja kohokuvioitakin voi tehdä. Tuossa sunnuntain ratoksi kävinkin pyörähtämässä Variston Sinellissä ja sain heti kulumaan siskolta saamani lahjakortin. Teriä en sitten ostanutkaan, mutta monta kohokuviointilevyä löytyi kotona laukusta. Ja sitten innostuin kokeilemaan kaikkea (myös parista lehdestä saamiani aikaisempia levyjä) ja sitten se iski. INSPIRAATIO! Ja niin syntyi tuo uusi taustani blogiin. Vähän vielä värittelin turkoosilla leimasinvärillä ja hopealla tussilla muutamia kohoja.


Uusia hienoja leluja onkin nyt sitten tullut oikein urakalla haalittua. Ensin tuo Dymo, sitten töistä saimme lahjaksi Nespresson kapselikeittimet (se on niin nätti - nyt aion opetella juomaan kahvia) ja sitten vielä tuo Sizzix-leikkuri! Parin viikon päästä saan vielä uuden luurin. Minulle ilmoitettiin pari viikkoa ennen joulua, että puhelimeni on ihan susi (muutaman kerran olen saattanut pudottaa sen kaakelilattialle) ja kaikki ovat kyllästyneitä siihen, että se temppuilee aina, joten yhteislahjana saan uuden. Vaihdan Nokiasta Samsungiin, koska en halua Lumiaa. Ehkä sitten elämä helpottuu taas vähän.

Parin päivän päästä onkin sitten jo ensi vuosi. Vuosi 2014. Aion tehdä suuria muutoksia elämääni ja ottaa taas suunnan kohti parempaa tulevaisuutta. En aio vielä toivottaa teille hyvää uutta vuotta, koska ajattelin olla aktiivinen vielä tänä vuonna. Mutta nauttikaa nyt vielä loppuvuodesta ja jouluruoan jämistä.

Hyvää yötä!

maanantai 9. joulukuuta 2013

Matti: a Friend or a Foe?


Tässä teille pieni blogipostaus ennen niitä "oikeita postauksia". Sain inspiraation, kun kirjoitin tuota ensimmäistä blogikirjoitustani ja "siitä se idea sitten lähtikin"; Nukkumatista ja Matista siellä kukkarossa.

Näin mieleni vaan joskus toimii.








NukkuMatti: Hyvin viaton ja hyväntahtoinen olento (etäistä sukua enkeleille), joka liikkuu yöaikaan sirottelemassa unihiekkaa. On jo aloittanut liikehdinnän tässäkin asunnossa. Osaa teleportata ja toimii vähän kuin Joulupukki, aika ikään kuin pysähtyy, kun NukkuMatti liikkuu. Tosin NukkuMatti tekee töitä 24/7, joten huvitkin ovat sitten sen mukaiset. Sen kerran, kun NukkuMatti lähti Vegasiin toisen Matin kanssa, kukaan ei nukkunut sinä yönä. NukkuMatin varustukseen kuuluu olennaisesti pussukka, jossa on unihiekkaa. Pussukan on valmistanut sama hemmon, joka valmisti loppumattoman kangaskassin Maija Poppaselle, lahjasäkin Joulupukille ja sille Mikki Hiiren ystävälle, miehelle tulevaisuudesta, Eka Vekaralle lannevaatteen, jonka taskuun mahtuu mitä vain.

Sama hemmo on juuri räätälöimässä taskua toiselle Matille, sille samalle joka silloin kerran houkutteli NukkuMatin Vegasiin. Sille kaikkein viekkaimmalle Matille. Nimittäin TaskuMatille Kukkarossa.

TaskuMatti/Matti Kukkarossa: Voi kyllä, TaskuMatti ja Matti Kukkarossa ovat yksi ja sama tyyppi. Hieman hämmentävää, tiedän, mutta erittäin loogista, jos sitä oikein ajattelette. TaskuMatti on viinaan menevä kaveri, joka suorastaan syö rahaa aina "karkkipäivinä" ja viihtyy taskussa, hämärässä. Ihan yhtä lailla kuin Matti Kukkarossa, jolla juttu lähtee käsistä Vegasissa tai Ruotsin laivalla ja jonka isot etuhampaat ja valtava kieli soveltuvat setelien mutustamiseen. Tämä Matti on myös ajan hermolla, pankkitunnuksella DigiMatti se syö valtavia määriä ykkösiä ja nollia kukkarossaan. Tämän hetken lempipaikkoja TaskuMatilla Kukkarossa ovat Zalando, Tallinna ja taskukokoinen kukkaro. Toisin kuin NukkuMatti, joka tekee töitä jatkuvasti ympäri maailmaan, TaskuMatti Kukkarossa toimii vain Suomessa, mutta sen suku on levittäytynyt ympäri maailmaan. Vegasin reissullakin käytiin moikkaamassa serkkuja kasinoilla - se oli kuin seisova pöytä tälle Matille. ;)

ShakkiMatti: Mateista vanhin ja viisain. Erittäin mukavuudenhaluinen, mistä kertovat maailman mukavimmat tohvelit. Tämä Matti viettää pitkiä aikoja laudalla, joskus jopa vuosia, odottaen pelin päätöstä. Mukavat tohvelit ovat siis erittäin tärkeät. ShakkiMatin luulisi pitkästyvät helposti, mutta se on turha luulo. Hän näkee maailmaa, tarkkailee aina ympäristöään ja tietää kaiken sotastrategioista. Liikkuminen on hyvin harkittua ja vaikka ShakkiMatti näyttää harmittomalta, hän on maailman arvostetuin ja pelätyin hahmo, hän on kaatanut monia valtiomiehiä läpi historian. ShakkiMatti lymyilee koko pelin ajan piilossa ja ilmestyy vasta viimeisellä siirrolla. Hänellä on aina valmiina oikean värinen puku (valkoinen tai musta, myös modernisti punainen, jaden vihreä tai kenties koivu), sillä maailman parhaana sotastrategina, tämä Matti osaa ennustaa tulevan paikkansa monta siirtoa ennen loppua. ShakkiMatti on aina etuajassa, toisin kuin...

...viimeisenä ja todellakin aina viimeisenä saapuva Matti eli
Matti Myöhänen: Aina myöhässä. Aina. Matti Myöhänen on aikaoptimisti, joka luulee aina ehtivänsä tehdä vielä yhden jutun ennen lähtöä. Hyvinä päivinä Matti Myöhänen on vain tyylikkäästi myöhässä, mutta yleensä hän myöhästyy parikin tuntia. Joskus hän on myöhässä niin pahasti, että kannattaa vain jättää menemättä. Mutta ainakin Matti Myöhänen yrittää olla ajoissa, hän pukeutuu kelloihin. Ja koska hän joutuu aina juosta joka paikkaan, hän on todella hyvässä kunnossa. Tosin Luontoäidillä on kiero huumorintaju: tällä Matilla on aivan liian lyhyet jalat keretäkseen mihinkään ajoissa ja koska hän haluaa olla tyylikäs (varsinkin ollessaan "tyylikkäästi myöhässä"), hänellä on tyylikkäät kengät - kolme kokoa liian isot, mutta ainakin ne ovat tyylikkäät.

Joten tosiaan, onko Matti ystävä vai vihollinen? Itse en ole vielä päässyt lopputulokseen. Kaikki Matit ovat kuitenkin vierailleet luonani, jotkut useammin kuin toiset. ShakkiMatti on minulle tuntemattomin kaikista - olenkohan ehkä kerran tavannut kyseisen Matin, enkä kuollaksenikaan jaksa muistaa, minkä väriset vaatteet hänellä oli silloin päällään.

Nyt kuitenkin antaudun NukkuMatin armoille ja toivotan teille rakkaat lukijat hyvää yötä!

P.S. Tästä kirjoitelmasta sain inspiraation ihan kokonaiseen blogiin - kenties onnistun kehittämään taitojani tässä blogin pitämisessä (lue: blogisivuston käyttämisessä) ja saan järjestettyä sellaisen sivublogin. Wait and see! ;)

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Unelmista totta - ensimmäinen askel ♥

Ensimmäinen blogini. Kaikkien vaikeuksien (lue: blondeuden) jälkeen ja niistä huolimatta, se on vihdoin totta. Ihan en joulukuun ensimmäiseen päivään ehtinyt, mutta leikitään niin, kun vielä valvotaan. Ja sanottakoon myös tähän ensimmäiseen "hengenvetoon": TERVETULOA seuraamaan hassun paperia kohtaan tuntemani rakkauden kasvamista ja kehittymistä.

Tiedättekö sen tunteen, kun näkee kauniisti väritettyjä papereita (yleensä scrap-lehtiöissä) tai niin syötävän ihania kortteja, että se sattuu? Ihan oikeasti fyysisesti sattuu. Minä tiedän. Tosin minun tapauksessani sitä kipua vielä pahentaa se henkinen tuska, jonka aiheuttaa se Matti, joka istuu kukkarossani ruokalappu kaulalla ja mutustaa rahojani. Suurin ruokahalu sillä Matilla tuntuu olevan aina palkkapäivän tienoilla. Joka tapauksessa sitä tuskaa ja piinaa yritän paikata elämällä muiden ilon kautta. Tämä on klisee, jonka merkityksen olen käytännössä oppinut jokunen vuosi sitten: toisten ilahduttaminen tekee minut iloiseksi. Antamisen iloa ei voi korvata rahalla. Haluan tehdä kauniita asioita, joista voin olla ylpeä ja joista tiedän, että pian se joku, jolle olen luonut ja räätälöinyt jotain kaunista, tulee iloiseksi. Kliseen henkiin herääminen lienee johtuvan myös siitä, että olen vihdoin löytänyt sen jutun, jossa olen hyvä. Jossa ITSE KOEN olevani hyvä ja jossa saan kiitosta ja arvostusta niin töissä kuin vapaa-ajallakin.

Tämän blogin avulla haluan jakaa aikaansaannoksiani teille rakkaat ystävät, tutut ja tuntemattomat. Yksi askartelun parhaista puolista on, että se sopii kaikille vauvasta vaariin, eikä ole oikeaa tai väärää tapaa tehdä juttuja, on vain mahdollisuuksia iloita ja oppia muilta ja oivaltaa itse tehdessä. Pian pääsen askartelemaan kummityttöni kanssa. ♥

Työskentelen muutenkin lasten kanssa ja askartelu on olennainen osa työpäivääni - varsinkin minun, kun innostun aina tekemään kausittaisia koristeita leikkipaikan ikkunaan. Mutta siinä onkin yksi syy, miksi työni on niin kivaa (yleensä). Minua arvostetaan, olen löytänyt paikkani ja saan tehdä juttuja, joista pidän. Ja jopa esimieheni tokaisi kesän lopulla, että minun pitäisi olla töissä jossain muualla. Otin sen kohteliaisuutena. Saan aina vähän haastetta ideoihin. Aloitin ikkunoiden koristelun vuoden alussa. Toiveena oli, että ikkunoita ei peitetä paperilla; sisälle ja ulos on kiva nähdä, ihan jo turvallisuussyistä. Haaste, jes! Tekaisin ikkunoihin lumiukkojen ääriviivat. Se oli menestys ja siitä se kaikki töissä taiteilu lähti. (Tiedoksi: aina kun "tekaisen" jotain töissä, teosten loppuun pääseminen kestää pahimmillaan kuukauden, kun teen tunteja aina vähän tilanteen mukaan ja muitakin töitä pitäisi askartelun ohessa tehdä - siis askartelua harrastetaan, kun töiden ohessa ehtii.) Nyt olen jo se tyyppi, joka aina ideoi ja askartelee ja jolla on teemapäivinä yömyöhään kyhättyjä outoja härpäkehattuja. Ja se on minusta todella ok!

Tässä alkavan viikon aikana yritän laittaa tänne kaiken kyhäilyhistoriani tiivistettynä, jotta viimeistään ensi viikolla päästään kunnolla vauhtiin. Lempimateriaalini askartelussa on paperi (khyyllä, liittyy myös nimeen), mutta tulette huomaamaan, että tykkään kyhäillä vähän kaikkea. Ideoita on liiaksikin, mutta onneksi olen nyt vihdoin löytänyt oman juttuni ja itseni etsiminen on edistynyt, joten (varsinkin) ensi vuodesta tulee huikea. Ja koska Nukkumatti on kaatanut jo kolme säkillistä unihiekkaa päälleni, mikä näkyy tarinan rönsyilyssä ja jaarittelussa, kaikki päässäni pyörivät ideat ja innokkuus saavat odottaa aamuun (maltankohan edes nukkua). Tärkein on kuitenkin nyt saavutettu, siis tältä erää. Ensimmäinen askel unelmien tavoittelussa on nyt otettu. Ja se tuntuu pehmeältä ja jännittävältä (ja maistuu hieman punaviiniltä ja glögiltä, kiitos illan pikkujoulujen).

Unelma: teen jotain tällaista ehkä vielä joskus työkseni. Toivoa vain saattaa. Tästä on hyvä uneksia. ♥

Hyvää yötä!