torstai 16. tammikuuta 2014

Kutsukortteja - valkolakki ja Sweet Sixty

Lisää menneitä kortteja. Tällä kertaa kutsukortteja. Kutsukorttien tekeminen on kivaa. Odotan innolla, että pääsen tekemään omia hääkutsujani - sitten joskus. ;) Mutta olen miettinyt, että järjestäisin pienempiä juhlia ja illanistujaisia ihan vaan, että saisin syyn tehdä kutsukortteja.

Vihreät kortit ovat pikkusiskoni ylioppilasjuhliin. Sain ihan vapaat kädet ja päädyinkin kesän kynnyksellä värimaailmaan vihreä, lila ja keltainen. Kaksi alimmaista korttia edustavat alkuperäistä suunnitelmaa ja jollaisia tosiaan olisin kaikista korteista halunnut, mutta yhdessä paketissa on erilaisia kukkia ja taisin vieläpä ostaa viimeiset kaupasta, joten näiden vaihtoehtojen loppuessa, piti muita kortteja vähän varioida. Yksinkertainen toteutus on usein kutsukorteissa paras vaihtoehto. Siis kun kortteja pitää tehdä nelisenkymmentä (muistaakseni). Ja nämä vieläpä tein yksin. Onneksi viimeisen (ja sen tärkeimmän) silauksen sain tehtyä ääriviivatarroilla piirtämisen sijaan. Ääriviivatarrat ovat muutenkin yksi lempiaskarteluvälineistäni.

Oikella on isäni 60-vuotisjuhliin tekemäni kutsukortit reilu vuosi sitten. Ideana oli rennot pippalot. Tiedättehän amerikkalaisen tavan järjestää isot 16-vuotissynttärit? Päätin käyttää 'sweet sixteen'-ideaa tähän. Korteissa lukeekin 'sweet sixty'. Ja taas, ostin Jumbon Sinellistä viimeiset ääriviivatarrat, joissa oli pieniä mustia kirjaimia. Ja tottakai ne loppuivat kesken. Olin tekemässä n. kolmekymmentä kutsua. Sain muistaakseni 16 tarra-arkkia, joissa kaikissa on vain yksi w ja x. Muita tarvittavia kirjaimia oli huomattavasti enemmän. Huomaatte varmaan ongelman? Sinellissä on kuulemma ollut joskus arkkeja, joissa on epätavallisia kirjaimia suomenkieleen, kuten w, z ja x. Tietenkään niitä ei enää ollut. Ja pieniä kirjaimia ei enää tullut, olin vienyt viimeiset poistuvasta tuotteesta. Onneksi Sinellissä oli vielä vastaavia arkkeja isoilla kirjaimilla. Tarpeeksi.

Juhlat haluttiin tosiaan pitää hyvin rentoina. Tästä syystä kannessa loistavat Ainot ja Reinot. Etsin kuvat netistä ja leikkasin ääriviivoja pitkin ja sitten äidin, pikkusiskon ja murun yhteisvoimin tehtailtiin tassuja kuviin ja kuvat kortteihin. Sama tehtiin kravateille, jotka ovat Helsingin olympialaisten ajoilta. Kisathan järjestettiin vuonna 1952 ja kravatissa luki vuosiluku - se sama jona isi on syntynyt. Kravatilla oli toinenkin tarkoitus: nämä olivat kravatinleikkausbileet. Kutsussakin sanottiin: "Pukukoodi: RENTO - Ainot, Reinot tai villasukat suotavat. Kravattien leikkaus suoritetaan etuovella, sikäli mikäli sellainen on unohtunut poistaa ennen lähtöä."


Voisin alkaa tehdä erilaisia kutsukortteja, yksi aina jokaista, niistä saisi ideoita. Ja pääsisin fiilistelemään häitä - vaikka omani ovatkin hamassa tulevaisuudessa. Mutta hei, just for fun!

torstai 9. tammikuuta 2014

Tahdon...hääkortin. ;)

Tässä teille muutama hääkortti menneiltä vuosilta. Hääkortteja on aina ihana tehdä - paitsi kun on kiire. Deadlinet eivät ole hääkorttien ystäviä.

Aloitetaan tuosta vihertävästä. Jostain syystä olen käyttänyt vihreää kerman kaverina kolmessa hääkortissa. Eikun aloitankin tuosta kermaisesta kortista tuolla alavasemmalla. Olin kaasona parhaan ystäväni häissä, kortti on siis hääparille. En ole hirveän hyvä onnitteluteksteissä, joten etsin usein sitaatteja tai runoja netistä. Vielä enemmän tykkään käyttää lauluja, kertosäkeitä tai säkeistöjä, mietin aina sanoituksia hyvin tarkkaan. Ei kaikessa voi olla hyvä, joten käytän häpeilemättä sanoituksia. Ja lauluilla voi tuoda paljon tunnetta korttiin, koska laulu on valmis paketti, jossa on usein tunnelataus. Tunnelataus voi tulla kortin saajan kaukaisista muistoista, uusista muistoista tai ihan vaan kappaleen tunnelmasta.

Mistä pääsemmekin tuohon vihreähköön korttiin. As time goes by on aina ollut ihana "hääbiisi", sen sanoitukset sopivat rakkauteen. Siksi se on tuolla Helin ja Jannen kortissa. Ja viikkoa myöhemmin sanat päätyivät serkkuni Tuomon hääkorttiin siksi, että lauloin kyseisen kappaleen heidän häissään (säestäen epävireisellä pianolla, hrrh...). Ja kolmas samaan väripalettiin sopiva kortti meni työkavereilleni, jotka avioituivat noin kuukautta myöhemmin syksyllä. Tykkään tehdä yritelmiä ja leikitellä uusilla välineillä ja tarvikkeilla. Tällä kertaa päätin kokeilla nauhoja. Siitä kortista tulikin toistaiseksi klassisin hääkortti - jos korttejani nyt voi klassiseen lokeroon lajitella.

Ja tuo kortti joka ei kuulu joukkoon, tuo sinilila, sen annoin toissakesänä toisillensa lupautuneille lukioystävilleni. Kortissa on lyriikoita Janne Raappanan kappaleesta Kaksi onnellista, jonka lauloin heidän häävalssinaan (tällä kertaa minua säestettiin ammatillisin elkein, eikä epävireisestä pianosta ollut tietoakaan). Saatoitte ehkä huomata, että tykkään myös tehdä kerroksia. Tosin sehän onkin kortinteon ihanuus. Varsinkin kun oivalsin tassut ja rustiikkisen ruskean musteen käytön reunoissa. Niin ja P.S. nuo ylhäällä olevat kortit ovat aika lähelle kokoa A4. Alla näkyvä kortti onkin paljon pienempi. Ja monimuotoisempi.

Tämän kortin tein viime syyskuussa. Lukioystäväni meni naimisiin oikein mukavan miehen kanssa ja lahjan tekokin lähti vähän lapasesta. No siitä myöhemmin. Tästä kortista piti tulla sellainen haitarimallinen, avautuva kortti. Minulta loppui aika ja tekstimater...eikun joo, siis vain aika loppui kesken (kun on aikaa, saa hankittua sitä materiaaliakin). Mutta olen silti tyytyväinen. Kortti siis oli haitarimallinen, mutta sitten liimasin korttien selkäpuolet yhteen ja lopputuloksena oli kirja. Tai kirjanen. Tai vihkonen. Tai kirjamallinen kortti. ;)

Muistatte ehkä aiemmista blogeista Bealle tehdyn Lontoo-kortin ja Hannalle tehdyn 40-vuotiskortin. Nekin pysyivät kiinni nauhalla. Pidän nauhoista. Varsinkin hääkorteissa. Ne antavat sellaista ihanaa kiiltoa (vaikka mikään muu kortissa ei olisikaan kiiltävää) ilman discoglitterefektiä ja ne ovat hyvin elegantteja. Ja tässä kortissa nauha antoi viimeisen silauksen. Olen niin tyytyväinen tähän korttiin. Ah! Värimaailmakin onnistui. Maanläheisten värien yhdisteleminen toimii aina ja turkoosi on tarpeeksi värikäs, muttei liian räikeä, piristämään korttia. Ja ripaus kultaa sopii aina ruskean kanssa.

Häiden teemana (tavallaan) oli syksy. Kattauksen värimaailma oli hyvin syksyinen (ja ihana!), pöydillä oli munakoisoja. Siksi kortissakin on syksyisen värisiä kukkia ja vaahteranlehtiä. Ja tekstejä kortissa onkin sitten useampi. Etukannen kuva on leikattu scrap-paperista ja siinä puhutaan rakkaudesta. Tässä tietenkään tärkeintä ei ollut teksti vaan kuvan ja tekstin yhdistelmä. Ensimmäisellä aukeamalla on Rakkauden resepti ja onnentoivotus (jonka kerrankin kirjoitin ihan itse). Onnentoivotus: "Love each other and be happy together 'till the end of time."

Rakkauden resepti
350 g tulisia katseita
300 g kuumia suudelmia
250 g hyviä lupauksia
100 g hyväilyä
Sekoitetaan 20 g puristuksin. Nautitaan pimeän aikana, kerran vuorokaudessa.

Toisella aukeamalla on Häätortun resepti ja teksti, jonka löysin eräästä hääaiheisesta scrap-paperista ja ihastuin ikihyviksi.

Häätortun resepti
4 kg uskollisuutta
9 kg sydämellisiä sanoja
8½ kg rikkomattomia lupauksia
Tähän sekoitetaan 20 litraa ilon kyyneliä.
Nauttiminen suoritetaan hellin käsin ja sydämellisyydellä. Tortulle ripotellaan hyviä sanoja ja kastellaan ikuisen uskollisuuden lupauksilla ja voidellaan hehkuvalla rakkaudella. Torttua tarjotaan lämpimien suudelmien kera ja se on parempi tehdä keskiyön aikaan.

A thousand women...and One
There must have been a thousand women there...a thousand women and one! I wish you could have seen her! Perfectly poised, gloriously graceful...she walked down the aisle as though she was crossing a drawing-room...every step a thing of beauty...a joy to behold...
And, as I stood watching her, I wondered why, in that multitude of smartly gowned women, only one should be so pleasently conspicuous...is a naturally graceful carriage so rare?

Ja viimeisellä aukeamalla taas se sama ihana As time goes by. Kaiken tämän häämuistelun ja hömpötyksen ja ihastelun jälkeen korviin tulviva Daruden Sandstorm Children ei ehkä ihan vastaa tunnelmaa. Taidanpa vaihtaa rakkauslaulukansioon.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Farewell cards

Tässä teille muutama jäähyväiskortti.


Ylhäällä on jäähyväiskortti työkaverilleni Katrille, joka lähti vuodeksi Berliiniin. Pääsin käyttämään paljon lehtileikkeitä, enimmäkseen Stockmann Premiere -lehdestä, kun teemana oli Berliini. Oikealla on kortti koulukaverilleni, joka lähti avomiehensä kanssa Afrikkaan. Eivät he kauaa olleet (siis vuotta tai mitään, pari kuukautta kuitenkin) mutta he pitivät läksärit ja tietysti tein kortin ihan jo siitä ilosta, että sain askarrella teemakortin. Arvaatte varmaan kumpi on kumpi alhaalla olevista korteista, jos sanon Thaimaa ja Lontoo. ;) Työkavereilleni molemmat. Ystäväni Thaimaa-kortissa pääsin taas käyttämään vähän lehtileikkeitä. Laitoin vielä tuollaisen Eveä kuvaavan tyttösen tuonne ylös liitelemään tähtiin. Ja Lontoo-kortissa on käytetty nauhoja. Ne on laitettu vain haaraniiteillä kiinni, ei mitään liimailuja tai teippailuja.


Nämäkin kortit ovat työkavereilleni (joista kaksi ovat nyt sitten ex-työkavereita). Vasemmalla on A4-kehyksestä askarreltu jäähyväislahja. Sisällä luonnollisesti kortti. Puisen kehyksen olen tuunannut decoupage-tekniikalla servetillä ja sitten liimannut noita kukkajuttuja. Keskellä on jäähyväiskortti syksyn alussa lopettaneelle ystävälleni. Käytin taas Ikeassa myytävää lahjapaperia. näin kortti sopi myös yhteen tekemäni viiperän kanssa (kuva tuossa alempana). Viimeinen kortti on työkaverille, joka on juuri nyt Kuubassa opintomatkalla. Tein kortin töissä ennen meidän osaston pikkujouluja, joissa näimme Millan vikan kerran ennen reissua. Ruskea muste minulla oli kotoa mukana, kuvat löytyivät Ikean sivuilta - myymme tuollaisia kuvia. Ja sitten vain liimaa-leikkaa-askartelemaan. Alunperin minulla oli toisenlainen idea korttiin, mutta kotitulostimeni ei tykännyt tehdä yhteistyötä aamulla kanssani, enkä saanut tulostettua töissä väreissä, joten päädyin tuollaiseen toteutukseen.


Ja tässä vielä se viiperä. Ensimmäinen laatuaan. Olen hyvin tyytyväinen. Kauanhan siihen kyllä meni, mutta oli kaiken sen arvoista. En meinannut edes haluta luopua siitä. :) Mutta pari viikkoa myöhemmin tein töihin Hassu hattu -kilpailun hattuuni aikalailla samanlaisen viiperän.

Katsotaan, mitä ensi kerralla saan aikaseksi. Hyvää yötä! :D

perjantai 3. tammikuuta 2014

Syntymäpäiviä

Nyt pääsette näkemään todella vanhaa (ja toki vähän uudempaakin) materiaalia. Nimittäin synttärikortteja. Ei siis mennä mihinkään ala-asteaikoihin, mutta vanhin varmaan on lukioajoilta, kun täytimme 18, eli vuonna 2006. Oho, se menee jo pitkälle! No eiköhän sitten lähdetä siitä liikkeelle.


Ylempi kuvasarja siis edustaa korttia (etukansi, sisäaukeama vasen ja oikea sivu, takakansi), jonka tein ystäväni 18-vuotispäiväksi. Voi minua pientä nuorta-mukamas-aikuista. Alempana on kortti, jonka askartelin Roomassa vaihtovuonna. Kortin tein keväällä 2010 siskoni 18-vuotispäiväksi, joksi lensin salaa Suomeen (edes vanhempani eivät tienneet tulostani), vietin pari yötä kaverini luona ja sitten siskon synttäriaamuna pimpotin ovikelloa pääsiäisvitsakimpun kera. Olimme rämpineet edellisenä iltana ystäväni kanssa pusikossa hakemassa viimeisiä pikkuisia pajunoksia.

Sitten tuleekin ihan sekalaisesti vanhaa ja uudempaa tuotantoa.


Merenhenkinen pyöreä pikkuvihkokortti oli viime syksynä neljännesvuosisadan saavuttaneelle ystävälleni, joka järjesti synttärinsä Silja Europalla. Hauskaa oli! Lahjankin saimme kätevästi mahtumaan korttiin - kala on kiinnitetty tassuilla, joten lahjakortti sujahtaa kätevästi talteen. Ylhäällä keskellä on poikaystäväni siskon miehen 30-vuotiskortti. Elettiin vapun aikaa ja hän sai lahjaksi Batman-ilmapallon, siksi korttikin on hyvin leikkisä ja pirteä. Oikealla sivustalla onkin poikaystäväni siskolle tekemäni kortit, 28 ja 29 vuotta. Ylemmässä kortissa lukee ikäonnitteluina 7 vuotta - karkauspäivä. ;) Kuumailmapallon olen värittänyt akvarelliväreillä.


Tässä onkin tuolle elämäni elämää nähneemmälle väelle. Ylhäältä löytyy esimieheni synttäreiksi menneenä syksynä tehty kortti. Se on meiltä kaikilta Smån tytöiltä. Isänpäivän tienoilla meillä oli töissä Movember-meininki ja viiksiviikot, joten tein kortin, joka muistuttaa myös hauskasta viikosta ja varmasti muistaa ajankohdan. Alavasemmalla on naapureille tehty kortti - perheen vanhemmat juhlivat yhteisiä synttäreitä, täysi satanen siitä tuli. Oli kyllä mahtavat pippalot. Seuraavana on kortti pikkusiskoni kummisedälle - hän täytti 50 vuotta. Myös musikaalinen Timo-kortti juhlistaa puolta vuosisataa ja edustaa synttärisankarin musikaalisuutta. Sen yläpuolella oleva kortti lähti Australiaan asti siskoni parhaan kaverin äidille. Sitten on vielä kortti Teemulle, joka tosin on nähnyt elämää vain muutaman vuoden kauemmin kuin minä. Tämä kortti edustaa nopeutta ja yksinkertaisuutta - joskus deadline on ystäväni ja yksinkertaisuus puhkeaa kukkaan. Ja viimeisenä poikaystäväni viimeisin synttärikortti. Päätin repäistä tuollaisen kovin rokahtavan kortin, vaikka tuo akustinen kitara keräileekin tuolla pölyä. On se silti rakas juttu. Ja niin oli taas deadlinekin.


Lähdetäänkin tällä kertaa liikkeelle oikeasta alakulmasta. Mirelan synttärikortti on uutta tuotantoa ja olen leikannut Ikeasta ostamaani ihanaa lahjapaperia. Olen vielä leikannut muutamia kukkia lisää ja kiinnittänyt ne tassuilla omien kuvioidensa päälle. Tulee kiva 3D-efekti. Yläpuolella onkin kortti lähes kolmen vuoden takaa Annan synttäreiden kunniaksi. Sen vasemmalla puolella on juurikin viime kuussa väsätty kortti juhliin, jotka olivat Halloweenit joulukuussa ja emännän synttärit oli juhlittu jo aiemmin. Niinpä kortista tuli synttäri-/Halloween-/jouluskitsofreenikko. Tytön olen värittänyt puuväreillä (todella pitkästä aikaa). Vasemmalta löytyy Ikea-kortteja. Ylhäällä on kortti Reetalle, jonka juhliin olin suuntaamassa töistä. Ilman korttia. Leikkaa-liimaa-askartelin sitten sillon vielä ilmestyneestä Live-lehdestä tauolla kortin. Siitä tulikin sitten aika hauska. Ja alhaalla muumihullulle työkaverilleni muumikortti, johon olen todella tyytyväinen. Yksi ehdottomista lemppareistani. Meillä oli muiden työkavereiden kanssa yhteislahja, joten kaikki kirjoittivat nimensä korttiin. Olin aiemmin tehnyt joululahjaksi drinkkivihkon (jonka näätte joskus myöhemmin), johon voi lisäillä omia reseptejä - muumikortin takana on keltaisella klemmarilla kiinnitetty drinkkiohje, jonka voi lätkäistä vihkoon. Muumihahmot on kiinnitetty tassuilla.


Tässä kuvasarjassa onkin synttärikortteja lapsille...ja Roopelle. Veturikortti on yksivuotiskortti poikaystäväni veljenpojalle (ja kummipojalle). 3D-pallurat olen leikannut puoliksi styroksisista palloista ja liimannut. Hämähäkkikortti on samaisen perheen neljä vuotta täyttäneelle Lukakselle. Hämähäkin leikkaaminen vei KAUAN!!! Ja raastoi hermoja! Toivottavasti voin jatkossa suorittaa kyseisen operaation ihanalla Sizzix-leikkurillani. Pyöreä nallekortti on taiteiltu poikaystävän kummitytölle. Linda täytti vuoden syksyllä ja päätin tehdä pienen söpön kortin. Sitten näin tuon 3D-nallen (itse koottava kuvapaloista ja tassuista), jolla oli käsissään kakku, jossa oli NELJÄ kynttilää. Ja eikun leikkaamaan kynttilöitä pois. Jokaisesta palasta. No mutta se oli aika nopea operaatio ja tuli siitä kyllä niin söpö. Ja Roope kun saavutti neljännevuosisadan, elettiin St. Patric's Dayn tietämillä. Helppo mutta hauska kortti - taas pienessä kiireessä.


Ja viimeiset kuvat menivät perheeseeni. Taas: voi pyhä YKSINKERTAISUUS! ♥ Joskus kannattaa omistaa scrap-papereita, joissa on monta yksittäistä kuvaa. Tuunaan yleensä kaikki kortit leimasinmusteilla - reunat näyttävät huolitellummilta ja kortti saa kivan vivahteen. Sitten vaan kuvan toiselle puolelle joku nätti, hillitymmällä kuviolla, paperi, johon kirjoitetaan kiva viesti. Äiti kyllä tykkäsi. Ja tykkäsi hän seuraavastakin kortista. Taas olen leikellyt kuvioita erinäisistä papereista. Alempana on synttärikortti siskolleni. Hän tykkää Pariisista. Ja alimpana 60-vuotiskortin sisäosa isälleni. Laitan kutsukortit myöhemmin, niin ymmärrätte tämän kortin jujun. ;) Mutta kortissa on kuva levysoittimesta, jonka olimme hänelle luvanneet mukaan seuraavana kesänä mökille (synttärit siis marraskuussa). Ja kortissa on oikealla juhlavuoden kravatti (jonka kuvan löysin netistä), kun Helsingissä järjestettiin olympialaiset vuonna 1952. Isi syntyi sinä vuonna.

Noin. Siinä on nyt taas hetkeksi ihmeteltävää. Pääsen nyt sitten tekemään uusia koosteita. Toivottavasti saatte ideoita ja löydätte vähän inspiraatiota.

Hyvää yötä!