torstai 16. tammikuuta 2014

Kutsukortteja - valkolakki ja Sweet Sixty

Lisää menneitä kortteja. Tällä kertaa kutsukortteja. Kutsukorttien tekeminen on kivaa. Odotan innolla, että pääsen tekemään omia hääkutsujani - sitten joskus. ;) Mutta olen miettinyt, että järjestäisin pienempiä juhlia ja illanistujaisia ihan vaan, että saisin syyn tehdä kutsukortteja.

Vihreät kortit ovat pikkusiskoni ylioppilasjuhliin. Sain ihan vapaat kädet ja päädyinkin kesän kynnyksellä värimaailmaan vihreä, lila ja keltainen. Kaksi alimmaista korttia edustavat alkuperäistä suunnitelmaa ja jollaisia tosiaan olisin kaikista korteista halunnut, mutta yhdessä paketissa on erilaisia kukkia ja taisin vieläpä ostaa viimeiset kaupasta, joten näiden vaihtoehtojen loppuessa, piti muita kortteja vähän varioida. Yksinkertainen toteutus on usein kutsukorteissa paras vaihtoehto. Siis kun kortteja pitää tehdä nelisenkymmentä (muistaakseni). Ja nämä vieläpä tein yksin. Onneksi viimeisen (ja sen tärkeimmän) silauksen sain tehtyä ääriviivatarroilla piirtämisen sijaan. Ääriviivatarrat ovat muutenkin yksi lempiaskarteluvälineistäni.

Oikella on isäni 60-vuotisjuhliin tekemäni kutsukortit reilu vuosi sitten. Ideana oli rennot pippalot. Tiedättehän amerikkalaisen tavan järjestää isot 16-vuotissynttärit? Päätin käyttää 'sweet sixteen'-ideaa tähän. Korteissa lukeekin 'sweet sixty'. Ja taas, ostin Jumbon Sinellistä viimeiset ääriviivatarrat, joissa oli pieniä mustia kirjaimia. Ja tottakai ne loppuivat kesken. Olin tekemässä n. kolmekymmentä kutsua. Sain muistaakseni 16 tarra-arkkia, joissa kaikissa on vain yksi w ja x. Muita tarvittavia kirjaimia oli huomattavasti enemmän. Huomaatte varmaan ongelman? Sinellissä on kuulemma ollut joskus arkkeja, joissa on epätavallisia kirjaimia suomenkieleen, kuten w, z ja x. Tietenkään niitä ei enää ollut. Ja pieniä kirjaimia ei enää tullut, olin vienyt viimeiset poistuvasta tuotteesta. Onneksi Sinellissä oli vielä vastaavia arkkeja isoilla kirjaimilla. Tarpeeksi.

Juhlat haluttiin tosiaan pitää hyvin rentoina. Tästä syystä kannessa loistavat Ainot ja Reinot. Etsin kuvat netistä ja leikkasin ääriviivoja pitkin ja sitten äidin, pikkusiskon ja murun yhteisvoimin tehtailtiin tassuja kuviin ja kuvat kortteihin. Sama tehtiin kravateille, jotka ovat Helsingin olympialaisten ajoilta. Kisathan järjestettiin vuonna 1952 ja kravatissa luki vuosiluku - se sama jona isi on syntynyt. Kravatilla oli toinenkin tarkoitus: nämä olivat kravatinleikkausbileet. Kutsussakin sanottiin: "Pukukoodi: RENTO - Ainot, Reinot tai villasukat suotavat. Kravattien leikkaus suoritetaan etuovella, sikäli mikäli sellainen on unohtunut poistaa ennen lähtöä."


Voisin alkaa tehdä erilaisia kutsukortteja, yksi aina jokaista, niistä saisi ideoita. Ja pääsisin fiilistelemään häitä - vaikka omani ovatkin hamassa tulevaisuudessa. Mutta hei, just for fun!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti