Kutsukortteja - valkolakki ja Sweet Sixty

Lisää menneitä kortteja. Tällä kertaa kutsukortteja. Kutsukorttien tekeminen on kivaa. Odotan innolla, että pääsen tekemään omia hääkutsujani - sitten joskus. ;) Mutta olen miettinyt, että järjestäisin pienempiä juhlia ja illanistujaisia ihan vaan, että saisin syyn tehdä kutsukortteja.

Vihreät kortit ovat pikkusiskoni ylioppilasjuhliin. Sain ihan vapaat kädet ja päädyinkin kesän kynnyksellä värimaailmaan vihreä, lila ja keltainen. Kaksi alimmaista korttia edustavat alkuperäistä suunnitelmaa ja jollaisia tosiaan olisin kaikista korteista halunnut, mutta yhdessä paketissa on erilaisia kukkia ja taisin vieläpä ostaa viimeiset kaupasta, joten näiden vaihtoehtojen loppuessa, piti muita kortteja vähän varioida. Yksinkertainen toteutus on usein kutsukorteissa paras vaihtoehto. Siis kun kortteja pitää tehdä nelisenkymmentä (muistaakseni). Ja nämä vieläpä tein yksin. Onneksi viimeisen (ja sen tärkeimmän) silauksen sain tehtyä ääriviivatarroilla piirtämisen sijaan. Ääriviivatarrat ovat muutenkin yksi lempiaskarteluvälineistäni.

Oikella on isäni 60-vuotisjuhliin tekemäni kutsukortit reilu vuosi sitten. Ideana oli rennot pippalot. Tiedättehän amerikkalaisen tavan järjestää isot 16-vuotissynttärit? Päätin käyttää 'sweet sixteen'-ideaa tähän. Korteissa lukeekin 'sweet sixty'. Ja taas, ostin Jumbon Sinellistä viimeiset ääriviivatarrat, joissa oli pieniä mustia kirjaimia. Ja tottakai ne loppuivat kesken. Olin tekemässä n. kolmekymmentä kutsua. Sain muistaakseni 16 tarra-arkkia, joissa kaikissa on vain yksi w ja x. Muita tarvittavia kirjaimia oli huomattavasti enemmän. Huomaatte varmaan ongelman? Sinellissä on kuulemma ollut joskus arkkeja, joissa on epätavallisia kirjaimia suomenkieleen, kuten w, z ja x. Tietenkään niitä ei enää ollut. Ja pieniä kirjaimia ei enää tullut, olin vienyt viimeiset poistuvasta tuotteesta. Onneksi Sinellissä oli vielä vastaavia arkkeja isoilla kirjaimilla. Tarpeeksi.

Juhlat haluttiin tosiaan pitää hyvin rentoina. Tästä syystä kannessa loistavat Ainot ja Reinot. Etsin kuvat netistä ja leikkasin ääriviivoja pitkin ja sitten äidin, pikkusiskon ja murun yhteisvoimin tehtailtiin tassuja kuviin ja kuvat kortteihin. Sama tehtiin kravateille, jotka ovat Helsingin olympialaisten ajoilta. Kisathan järjestettiin vuonna 1952 ja kravatissa luki vuosiluku - se sama jona isi on syntynyt. Kravatilla oli toinenkin tarkoitus: nämä olivat kravatinleikkausbileet. Kutsussakin sanottiin: "Pukukoodi: RENTO - Ainot, Reinot tai villasukat suotavat. Kravattien leikkaus suoritetaan etuovella, sikäli mikäli sellainen on unohtunut poistaa ennen lähtöä."

Voisin alkaa tehdä erilaisia kutsukortteja, yksi aina jokaista, niistä saisi ideoita. Ja pääsisin fiilistelemään häitä - vaikka omani ovatkin hamassa tulevaisuudessa. Mutta hei, just for fun!

Tahdon...hääkortin. ;)

Tässä teille muutama hääkortti menneiltä vuosilta. Hääkortteja on aina ihana tehdä - paitsi kun on kiire. Deadlinet eivät ole hääkorttien ystäviä.

Aloitetaan tuosta vihertävästä. Jostain syystä olen käyttänyt vihreää kerman kaverina kolmessa hääkortissa. Eikun aloitankin tuosta kermaisesta kortista tuolla alavasemmalla. Olin kaasona parhaan ystäväni häissä, kortti on siis hääparille. En ole hirveän hyvä onnitteluteksteissä, joten etsin usein sitaatteja tai runoja netistä. Vielä enemmän tykkään käyttää lauluja, kertosäkeitä tai säkeistöjä, mietin aina sanoituksia hyvin tarkkaan. Ei kaikessa voi olla hyvä, joten käytän häpeilemättä sanoituksia. Ja lauluilla voi tuoda paljon tunnetta korttiin, koska laulu on valmis paketti, jossa on usein tunnelataus. Tunnelataus voi tulla kortin saajan kaukaisista muistoista, uusista muistoista tai ihan vaan kappaleen tunnelmasta.

Mistä pääsemmekin tuohon vihreähköön korttiin. As time goes by on aina ollut ihana "hääbiisi", sen sanoitukset sopivat rakkauteen. Siksi se on tuolla Helin ja Jannen kortissa. Ja viikkoa myöhemmin sanat päätyivät serkkuni Tuomon hääkorttiin siksi, että lauloin kyseisen kappaleen heidän häissään (säestäen epävireisellä pianolla, hrrh...). Ja kolmas samaan väripalettiin sopiva kortti meni työkavereilleni, jotka avioituivat noin kuukautta myöhemmin syksyllä. Tykkään tehdä yritelmiä ja leikitellä uusilla välineillä ja tarvikkeilla. Tällä kertaa päätin kokeilla nauhoja. Siitä kortista tulikin toistaiseksi klassisin hääkortti - jos korttejani nyt voi klassiseen lokeroon lajitella.

Ja tuo kortti joka ei kuulu joukkoon, tuo sinilila, sen annoin toissakesänä toisillensa lupautuneille lukioystävilleni. Kortissa on lyriikoita Janne Raappanan kappaleesta Kaksi onnellista, jonka lauloin heidän häävalssinaan (tällä kertaa minua säestettiin ammatillisin elkein, eikä epävireisestä pianosta ollut tietoakaan). Saatoitte ehkä huomata, että tykkään myös tehdä kerroksia. Tosin sehän onkin kortinteon ihanuus. Varsinkin kun oivalsin tassut ja rustiikkisen ruskean musteen käytön reunoissa. Niin ja P.S. nuo ylhäällä olevat kortit ovat aika lähelle kokoa A4. Alla näkyvä kortti onkin paljon pienempi. Ja monimuotoisempi.

Tämän kortin tein viime syyskuussa. Lukioystäväni meni naimisiin oikein mukavan miehen kanssa ja lahjan tekokin lähti vähän lapasesta. No siitä myöhemmin. Tästä kortista piti tulla sellainen haitarimallinen, avautuva kortti. Minulta loppui aika ja tekstimater...eikun joo, siis vain aika loppui kesken (kun on aikaa, saa hankittua sitä materiaaliakin). Mutta olen silti tyytyväinen. Kortti siis oli haitarimallinen, mutta sitten liimasin korttien selkäpuolet yhteen ja lopputuloksena oli kirja. Tai kirjanen. Tai vihkonen. Tai kirjamallinen kortti. ;)

Muistatte ehkä aiemmista blogeista Bealle tehdyn Lontoo-kortin ja Hannalle tehdyn 40-vuotiskortin. Nekin pysyivät kiinni nauhalla. Pidän nauhoista. Varsinkin hääkorteissa. Ne antavat sellaista ihanaa kiiltoa (vaikka mikään muu kortissa ei olisikaan kiiltävää) ilman discoglitterefektiä ja ne ovat hyvin elegantteja. Ja tässä kortissa nauha antoi viimeisen silauksen. Olen niin tyytyväinen tähän korttiin. Ah! Värimaailmakin onnistui. Maanläheisten värien yhdisteleminen toimii aina ja turkoosi on tarpeeksi värikäs, muttei liian räikeä, piristämään korttia. Ja ripaus kultaa sopii aina ruskean kanssa.

Häiden teemana (tavallaan) oli syksy. Kattauksen värimaailma oli hyvin syksyinen (ja ihana!), pöydillä oli munakoisoja. Siksi kortissakin on syksyisen värisiä kukkia ja vaahteranlehtiä. Ja tekstejä kortissa onkin sitten useampi. Etukannen kuva on leikattu scrap-paperista ja siinä puhutaan rakkaudesta. Tässä tietenkään tärkeintä ei ollut teksti vaan kuvan ja tekstin yhdistelmä. Ensimmäisellä aukeamalla on Rakkauden resepti ja onnentoivotus (jonka kerrankin kirjoitin ihan itse). Onnentoivotus: "Love each other and be happy together 'till the end of time."

Rakkauden resepti
350 g tulisia katseita
300 g kuumia suudelmia
250 g hyviä lupauksia
100 g hyväilyä
Sekoitetaan 20 g puristuksin. Nautitaan pimeän aikana, kerran vuorokaudessa.

Toisella aukeamalla on Häätortun resepti ja teksti, jonka löysin eräästä hääaiheisesta scrap-paperista ja ihastuin ikihyviksi.

Häätortun resepti
4 kg uskollisuutta
9 kg sydämellisiä sanoja
8½ kg rikkomattomia lupauksia
Tähän sekoitetaan 20 litraa ilon kyyneliä.
Nauttiminen suoritetaan hellin käsin ja sydämellisyydellä. Tortulle ripotellaan hyviä sanoja ja kastellaan ikuisen uskollisuuden lupauksilla ja voidellaan hehkuvalla rakkaudella. Torttua tarjotaan lämpimien suudelmien kera ja se on parempi tehdä keskiyön aikaan.

A thousand women...and One
There must have been a thousand women there...a thousand women and one! I wish you could have seen her! Perfectly poised, gloriously graceful...she walked down the aisle as though she was crossing a drawing-room...every step a thing of beauty...a joy to behold...
And, as I stood watching her, I wondered why, in that multitude of smartly gowned women, only one should be so pleasently conspicuous...is a naturally graceful carriage so rare?

Ja viimeisellä aukeamalla taas se sama ihana As time goes by. Kaiken tämän häämuistelun ja hömpötyksen ja ihastelun jälkeen korviin tulviva Daruden Sandstorm Children ei ehkä ihan vastaa tunnelmaa. Taidanpa vaihtaa rakkauslaulukansioon.

Farewell cards

Tässä teille muutama jäähyväiskortti.

Ylhäällä on jäähyväiskortti työkaverilleni Katrille, joka lähti vuodeksi Berliiniin. Pääsin käyttämään paljon lehtileikkeitä, enimmäkseen Stockmann Premiere -lehdestä, kun teemana oli Berliini. Oikealla on kortti koulukaverilleni, joka lähti avomiehensä kanssa Afrikkaan. Eivät he kauaa olleet (siis vuotta tai mitään, pari kuukautta kuitenkin) mutta he pitivät läksärit ja tietysti tein kortin ihan jo siitä ilosta, että sain askarrella teemakortin. Arvaatte varmaan kumpi on kumpi alhaalla olevista korteista, jos sanon Thaimaa ja Lontoo. ;) Työkavereilleni molemmat. Ystäväni Thaimaa-kortissa pääsin taas käyttämään vähän lehtileikkeitä. Laitoin vielä tuollaisen Eveä kuvaavan tyttösen tuonne ylös liitelemään tähtiin. Ja Lontoo-kortissa on käytetty nauhoja. Ne on laitettu vain haaraniiteillä kiinni, ei mitään liimailuja tai teippailuja.

Nämäkin kortit ovat työkavereilleni (joista kaksi ovat nyt sitten ex-työkavereita). Vasemmalla on A4-kehyksestä askarreltu jäähyväislahja. Sisällä luonnollisesti kortti. Puisen kehyksen olen tuunannut decoupage-tekniikalla servetillä ja sitten liimannut noita kukkajuttuja. Keskellä on jäähyväiskortti syksyn alussa lopettaneelle ystävälleni. Käytin taas Ikeassa myytävää lahjapaperia. näin kortti sopi myös yhteen tekemäni viiperän kanssa (kuva tuossa alempana). Viimeinen kortti on työkaverille, joka on juuri nyt Kuubassa opintomatkalla. Tein kortin töissä ennen meidän osaston pikkujouluja, joissa näimme Millan vikan kerran ennen reissua. Ruskea muste minulla oli kotoa mukana, kuvat löytyivät Ikean sivuilta - myymme tuollaisia kuvia. Ja sitten vain liimaa-leikkaa-askartelemaan. Alunperin minulla oli toisenlainen idea korttiin, mutta kotitulostimeni ei tykännyt tehdä yhteistyötä aamulla kanssani, enkä saanut tulostettua töissä väreissä, joten päädyin tuollaiseen toteutukseen.

Ja tässä vielä se viiperä. Ensimmäinen laatuaan. Olen hyvin tyytyväinen. Kauanhan siihen kyllä meni, mutta oli kaiken sen arvoista. En meinannut edes haluta luopua siitä. :) Mutta pari viikkoa myöhemmin tein töihin Hassu hattu -kilpailun hattuuni aikalailla samanlaisen viiperän.

Katsotaan, mitä ensi kerralla saan aikaseksi. Hyvää yötä! :D

Syntymäpäiviä

Nyt pääsette näkemään todella vanhaa (ja toki vähän uudempaakin) materiaalia. Nimittäin synttärikortteja. Ei siis mennä mihinkään ala-asteaikoihin, mutta vanhin varmaan on lukioajoilta, kun täytimme 18, eli vuonna 2006. Oho, se menee jo pitkälle! No eiköhän sitten lähdetä siitä liikkeelle.

Ylempi kuvasarja siis edustaa korttia (etukansi, sisäaukeama vasen ja oikea sivu, takakansi), jonka tein ystäväni 18-vuotispäiväksi. Voi minua pientä nuorta-mukamas-aikuista. Alempana on kortti, jonka askartelin Roomassa vaihtovuonna. Kortin tein keväällä 2010 siskoni 18-vuotispäiväksi, joksi lensin salaa Suomeen (edes vanhempani eivät tienneet tulostani), vietin pari yötä kaverini luona ja sitten siskon synttäriaamuna pimpotin ovikelloa pääsiäisvitsakimpun kera. Olimme rämpineet edellisenä iltana ystäväni kanssa pusikossa hakemassa viimeisiä pikkuisia pajunoksia.

Sitten tuleekin ihan sekalaisesti vanhaa ja uudempaa tuotantoa.

Merenhenkinen pyöreä pikkuvihkokortti oli viime syksynä neljännesvuosisadan saavuttaneelle ystävälleni, joka järjesti synttärinsä Silja Europalla. Hauskaa oli! Lahjankin saimme kätevästi mahtumaan korttiin - kala on kiinnitetty tassuilla, joten lahjakortti sujahtaa kätevästi talteen. Ylhäällä keskellä on poikaystäväni siskon miehen 30-vuotiskortti. Elettiin vapun aikaa ja hän sai lahjaksi Batman-ilmapallon, siksi korttikin on hyvin leikkisä ja pirteä. Oikealla sivustalla onkin poikaystäväni siskolle tekemäni kortit, 28 ja 29 vuotta. Ylemmässä kortissa lukee ikäonnitteluina 7 vuotta - karkauspäivä. ;) Kuumailmapallon olen värittänyt akvarelliväreillä.

Tässä onkin tuolle elämäni elämää nähneemmälle väelle. Ylhäältä löytyy esimieheni synttäreiksi menneenä syksynä tehty kortti. Se on meiltä kaikilta Smån tytöiltä. Isänpäivän tienoilla meillä oli töissä Movember-meininki ja viiksiviikot, joten tein kortin, joka muistuttaa myös hauskasta viikosta ja varmasti muistaa ajankohdan. Alavasemmalla on naapureille tehty kortti - perheen vanhemmat juhlivat yhteisiä synttäreitä, täysi satanen siitä tuli. Oli kyllä mahtavat pippalot. Seuraavana on kortti pikkusiskoni kummisedälle - hän täytti 50 vuotta. Myös musikaalinen Timo-kortti juhlistaa puolta vuosisataa ja edustaa synttärisankarin musikaalisuutta. Sen yläpuolella oleva kortti lähti Australiaan asti siskoni parhaan kaverin äidille. Sitten on vielä kortti Teemulle, joka tosin on nähnyt elämää vain muutaman vuoden kauemmin kuin minä. Tämä kortti edustaa nopeutta ja yksinkertaisuutta - joskus deadline on ystäväni ja yksinkertaisuus puhkeaa kukkaan. Ja viimeisenä poikaystäväni viimeisin synttärikortti. Päätin repäistä tuollaisen kovin rokahtavan kortin, vaikka tuo akustinen kitara keräileekin tuolla pölyä. On se silti rakas juttu. Ja niin oli taas deadlinekin.

Lähdetäänkin tällä kertaa liikkeelle oikeasta alakulmasta. Mirelan synttärikortti on uutta tuotantoa ja olen leikannut Ikeasta ostamaani ihanaa lahjapaperia. Olen vielä leikannut muutamia kukkia lisää ja kiinnittänyt ne tassuilla omien kuvioidensa päälle. Tulee kiva 3D-efekti. Yläpuolella onkin kortti lähes kolmen vuoden takaa Annan synttäreiden kunniaksi. Sen vasemmalla puolella on juurikin viime kuussa väsätty kortti juhliin, jotka olivat Halloweenit joulukuussa ja emännän synttärit oli juhlittu jo aiemmin. Niinpä kortista tuli synttäri-/Halloween-/jouluskitsofreenikko. Tytön olen värittänyt puuväreillä (todella pitkästä aikaa). Vasemmalta löytyy Ikea-kortteja. Ylhäällä on kortti Reetalle, jonka juhliin olin suuntaamassa töistä. Ilman korttia. Leikkaa-liimaa-askartelin sitten sillon vielä ilmestyneestä Live-lehdestä tauolla kortin. Siitä tulikin sitten aika hauska. Ja alhaalla muumihullulle työkaverilleni muumikortti, johon olen todella tyytyväinen. Yksi ehdottomista lemppareistani. Meillä oli muiden työkavereiden kanssa yhteislahja, joten kaikki kirjoittivat nimensä korttiin. Olin aiemmin tehnyt joululahjaksi drinkkivihkon (jonka näätte joskus myöhemmin), johon voi lisäillä omia reseptejä - muumikortin takana on keltaisella klemmarilla kiinnitetty drinkkiohje, jonka voi lätkäistä vihkoon. Muumihahmot on kiinnitetty tassuilla.

Tässä kuvasarjassa onkin synttärikortteja lapsille...ja Roopelle. Veturikortti on yksivuotiskortti poikaystäväni veljenpojalle (ja kummipojalle). 3D-pallurat olen leikannut puoliksi styroksisista palloista ja liimannut. Hämähäkkikortti on samaisen perheen neljä vuotta täyttäneelle Lukakselle. Hämähäkin leikkaaminen vei KAUAN!!! Ja raastoi hermoja! Toivottavasti voin jatkossa suorittaa kyseisen operaation ihanalla Sizzix-leikkurillani. Pyöreä nallekortti on taiteiltu poikaystävän kummitytölle. Linda täytti vuoden syksyllä ja päätin tehdä pienen söpön kortin. Sitten näin tuon 3D-nallen (itse koottava kuvapaloista ja tassuista), jolla oli käsissään kakku, jossa oli NELJÄ kynttilää. Ja eikun leikkaamaan kynttilöitä pois. Jokaisesta palasta. No mutta se oli aika nopea operaatio ja tuli siitä kyllä niin söpö. Ja Roope kun saavutti neljännevuosisadan, elettiin St. Patric's Dayn tietämillä. Helppo mutta hauska kortti - taas pienessä kiireessä.

Ja viimeiset kuvat menivät perheeseeni. Taas: voi pyhä YKSINKERTAISUUS! ♥ Joskus kannattaa omistaa scrap-papereita, joissa on monta yksittäistä kuvaa. Tuunaan yleensä kaikki kortit leimasinmusteilla - reunat näyttävät huolitellummilta ja kortti saa kivan vivahteen. Sitten vaan kuvan toiselle puolelle joku nätti, hillitymmällä kuviolla, paperi, johon kirjoitetaan kiva viesti. Äiti kyllä tykkäsi. Ja tykkäsi hän seuraavastakin kortista. Taas olen leikellyt kuvioita erinäisistä papereista. Alempana on synttärikortti siskolleni. Hän tykkää Pariisista. Ja alimpana 60-vuotiskortin sisäosa isälleni. Laitan kutsukortit myöhemmin, niin ymmärrätte tämän kortin jujun. ;) Mutta kortissa on kuva levysoittimesta, jonka olimme hänelle luvanneet mukaan seuraavana kesänä mökille (synttärit siis marraskuussa). Ja kortissa on oikealla juhlavuoden kravatti (jonka kuvan löysin netistä), kun Helsingissä järjestettiin olympialaiset vuonna 1952. Isi syntyi sinä vuonna.

Noin. Siinä on nyt taas hetkeksi ihmeteltävää. Pääsen nyt sitten tekemään uusia koosteita. Toivottavasti saatte ideoita ja löydätte vähän inspiraatiota.

Hyvää yötä!

Glamorous New Year 2014

Ilta on pimentynyt jo yöksi.

Pimeä taivas täyttyy valoista.

Joka puolella on väriä ja hohtoa.

Missään ei ole hiljaista.

Ihmiset alkavat laskea yhdessä...5...4...3...2...1...!

Kaikki ovat hilpeitä.

Tuntemattomat halaavat toisiaan.

Ilmassa kajahtelevat pullon poksahdukset.

Ihmiset ympärillä suutelevat.

 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!!

 

Sitä juuri - hyvää uutta vuotta 2014! Enää muutama tunti ja vuosi 2013 on päättynyt. Itse aloitin tämän vuoden toiveikkaana. Tekisin vihdoin elämälleni jotain. Löytäisin paikkani tässä maailmassa. Jos jokin ei miellytä, muuttaisin sen. Se taisi itse asiassa olla uuden vuoden lupaukseni. Se toteutui ja ei toteutunut. Juuri nyt tuntuu, että vuoteni oli enemmän susi kuin menestys. Mutta samalla tuntuu, että vuosi 2013 oli juuri se pohjustava vuosi, se rankka kasvamisen vuosi, jonka tuleva vuosi 2014 vaati edelleen.

 

Vuodesta 2014 tulee...haluaisin sanoa 'hohdokas', mutta tiedän, että uskallan toivoa sitä vasta ehkä vuodelle 2015. Mutta vuodesta 2014 tulee ehdottomasti minun pyrkimysten vuosi. Erona pyrkimysten vuoteen 2013 tulee olemaan se, että tällä kertaa pyrkimykset johtavat johonkin. Aion antaa päättäväisyyteni ajaa minua eteenpäin ja saamaan tahtomani. Uusi vuosi tulee toki olemaan rankka ja kenties myös pettymyksiä täynnä, mutta tällä kertaa olen valmis kaikkeen. Muutoksiin.

 

Olen ehdottomasti iloinen, että vuosi 2013 tulee päätökseensä. Toki pääsin käymään Lontoossa (mistä olin unelmoinut koko ikäni) ja matkustanut, tehnyt asioita, pitänyt hauskaa ja saanut uusia kavereita, ystäviäkin jopa. Kaikkien vastoinkäymisten ja ikävyyksien jälkeen olen saanut lohdutusta, nauranut ja jopa rakastunut uudelleen. Nyt on hyvä aloittaa vuosi 2014. Olen siihen täysin valmis.

 

Ja vaikka tulevat hohdokkaat vuoteni ovat vielä rankan ja unelmia täynnä olevan vuoden takana tulossa, toivotan silti teille, rakkaat lukijat, ERITTÄIN HOHDOKASTA UUTTA VUOTTA 2014!!!

 

 

 

Nauttikaa vuoden viimeisestä illasta! xoxoxo



Yksinkertaisuutta ja yksityiskohtia

Löysin itseni syksyllä.

Tai ainakin osan itsestäni. Se on ollut kauan jo pyrkimässä pinnalle, mutta nyt se melkein tuijotta jo peilistä. Tämä korttihörhö - se herää aamulla kanssani ja valvoo myöhään aamuyöhön ideoiden päässäni. Ja mennyt syksy onkin ollut varsinainen läpimurto korttihörhöminulle. Kun aloin tekemään Ikean Smålandissa töitä noin vuosi sitten, tein jo muutamia piirustuskuvia lapsille - Angry Birdseja ja sellaista helppoa ja kivaa. Sain ideoida ja tehdä myös leikkipaikan ikkunaan talvisia juttuja - tein lumiukot. Tein kevään ja kesän mittaan lisää kaikkea pientä kivaa töissä.

Syksyllä sitten osallistuin työpaikan Hassu Hattu -päivään. Askartelin itse kartongista härpäkehatun, jossa oli toimiva viiperä. Käytin vielä Ikean Papershopissa myytäviä lahjapapereita. Voitin työntekijöiden kilpailun (laitan kuvia myöhemmin). Äiti ja sisko kannustivat harkitsemaan opiskelemista. Jotain mikä edesauttaisi korttijuttuja ja luovuutta. Haenkin keväällä lukemaan teollista muotoilua.

Ja sitten jaarittelusta itse asiaan. Olen tässä nyt (enimmäkseen syksyn aikana) tehnyt ihan pari korttia tilauksesta.

Ensimmäisen kortin tilasi työkaverini (veljenpoikansa?) ristiäisiin keväämmällä. Poika ristittiin Eemeliksi. Olin jo jonkun aikaa halunnut tehdä tuollaisen vaunumallin ja nyt pääsin sen toteuttamaan.

Itse asiassa nyt kun mietin asiaa, kaikki tilaukset ovat toistaiseksi tulleet työkavereiltani. He ovat kyllä kannustavia ja ihania ystäviä. Jopa oma esimieheni tilasi minulta kortin (johon päästään kohta).

Toinen pitkäaikainen työkaverini tilasi 23 vuotta täyttävälle kaverilleen synttärikortin. Australia oli sellainen mielenkiinnon aihe, siksi päädyin kenguruun. Joskus yksinkertainen vain toimii.

Samaan aikaan tein korttia ystäväni veljentyttärelle, joka on myös kummityttö. Synttärilahjaksi tyttö pääsi Lontooseen shoppailemaan. Tyttöjen reissu kaksistaan tädin kanssa. Siitä kortista tulikin vähän isompi ja monipuolisempi ja ennen kaikkea ainutlaatuinen.

Ulkokuori oli Britannian lippu, jotta ihan vaan korttia vilkaisemalla, voi muistella ihanaa reissua. Ensimmäinen aukeama oli onnentoivotusaukeama, jossa yritin luoda Lontoon tunnelmaa ja hämyä. Toisella aukeamalla oli kaikkea kivaa toiminnallista. Onnentoivotuksissa oli jo ilmennyt, että Bea pääsee tätinsä kanssa matkalle Lontooseen parin viikon päästä. Seuraavalla aukeamalla oli lähtölaskentaloota, josta Bea sai ottaa joka päivä päällimmäisen lapun ja alta paljastuu, montako yötä reissuun on. Brittilippulootassa oli erinäisiä lappuja, joita Bea täytteli ennen reissua ja reissun jälkeen. Taskussa oli kortti, johon voi kirjoittaa muistoja jälkeenpäin, kortti, joka toimii ostoslistana ja kaksi korttia, joihin voi suunnitella, mitä pitää pakata mukaan. Lisäksi taskussa oli kirjanmerkki, jota voi käyttää vaikka lennon aikana luettavassa kirjassa. Kaiken kaikkiaan kortti oli kuulemma menestys. Ja olinhan itsekin kovin tyytyväinen.

Yksityiskohtia Bean Lontoo-kortissa

Viimeisimpänä tein esimieheni veljen vaimolle 40-vuotiskortin. Sain paljon taustatietoja, joista poimin korttia tehdessäni yhteensopivimmat. Ja tällainen siitä sitten tuli:

Vaalea värimaailma ja synttärisankarin aherruspersoona siivouksen ja kokkauksen suhteen olivat lähtökohta. Lisäksi tulivat vielä perhe ja matkustaminen. Pikkupalluroissa on erinäisiä kuuluisia nähtävyyksiä ympäri maailmaa - ja Rauman raatihuone vie lähelle perheen mökkiä. Perheen koira (kunhan googletin oikean rodun) löysi paikkansa alareunasta ja synttärisankari kaiken keskeltä, juhlan ja elämän ytimestä. Vasemmalla taskussa on kirjanmerkki, jonka voi laittaa vaikka reseptikirjan väliin - siihen esimieheni kirjoitti oman reseptin, jotta käsiala muistuttaa suvusta. Synttärisankarin alapuolelle tuli katkelma Crocodile Rockin (Elton John, 1973) ensimmäisestä säkeistöstä. Laulu viittaa lähinnä hauskanpitoon ja juhlaan ja kappale on sävelletty Hannan synnyinvuonna.

Pienet yksityiskohdat ovat tärkeitä, niistä kortti saa luonteensa ja sielunsa. Otan mielelläni mahdollisimman paljon taustatietoja, pienimpiäkin yksityiskohtia, mitä enemmän sen parempi - parempi liikaa kuin liian vähän.

Vuoden viimeinen päivä onkin kovin täynnä yksityiskohtia ja kiirettä. Kyllä sinne yksi blogipostaus vielä mahtuu. Huomenna nautitaan Illallisesta yhdelle, hyvästä jouluruoasta ja ihanasta seurasta illan rakettien valaistessa (toivottavasti epäsateisen) taivaan.

Kirjoittakaa se 2013 vielä muutamat viimeiset kerrat. Tehkää niistä oikein pyöreitä ja kauniita. ;)

Iloinen musta joulu

Hei kaikki!

Blogi jäi vähän junnaamaan (JO kahden kirjoituksen jälkeen), koska ajattelin, että pitää laittaa kaikki historia tänne, ennen kuin pääsisin kirjoittamaan ns. ajantasalla. Jouluna koin AHAA-elämyksen ja tajusin, että tästä hommasta saa enemmän irti, jos vain pääsen tekemään heti uusia kirjoituksia uusilla jutuilla. Latasin siis kuvankäsittelyohjelman, jolla on tarkoitus tehdä kuvasarjoja vanhoista korteista, mutta ohjelman opettelu on vielä alussa... Joten pääsette kyllä näkemään myös vanhoja töitäni, mutta laitan niitä "teema" (esim. vauvat, synttärit, häät) kerrallaan, kun olen saanut kuvat järjestykseen. Ja nyt pääsemmekin sitten itse asiaan.

Tänä vuonna olikin sitten ihan musta joulu. Ei sitten hiutaleen hiutaletta. :( Voi olla, että tuo kovin lumeton joulu vaikutti tähän joulukoristeluunkin. Itsehän olen niin jouluhömppä, että joululaulut pärähtää soimaan parhaimmillaan jo syyskuussa ja koristeet odottavat kuukauden eteisessä, kun ei vielä marraskuussa kehtaa kuorruttaa kuusta. Mutta tänä vuonna koristeet odottavat yhä kellarissa. Ja saavat nyt sitten odottaa taas ensi joulua. Edes joulukalenteria en tajunnut/muistanut hankkia. Outo joulu. Onneksi sentään vanhemmilla on se perinteinen kolmemetrinen aito kuusi ja pipareita sain koristella ihan parhaassa seurassa.

Piti minun koristella asuntoakin. Paljon. Olin jo suunnitellutkin että mitä ja mihin ja miten. Mutta vaihdoin parin huonekalun paikkaa ja ajattelin koko ajan, että kun tämä huusholli on siivottu, niin laitan ne koristeet - koska jouluunhan on vielä aikaa (kun ei ollut sitä lunta). Ja sitten yhtäkkiä joulu oli jo ja minä siivoan yhä. Sentään vähän sain jotain pientä ostettua Stockalta ja viritettyäkin.

Onneksi joulua ei tarvinnut kykkiä kotona koruttomattomuudessa. Hyvä ruoka, joulumieli. ♥ Olin pari päivää aiemmin ostanut kohokirjoitusdymon. Olen unelmoinut sellaisesta nyt jo tovin ja vihdoinkin se on minun! Ja siis todellakin vihdoinkin, sillä ensin reklamoin Dymo Juniorin Suomalaiseen, sitten jonkun toisen merkin Sinelliin ja lopulta marssin Clasulle ostamaan sellaisin ihan "aikuisten Dymon". Ja sittenhän homma lähti ihan lapasesta. :D

Siis ihan kaikki korteista paketteihin piti dymottaa uudella ihanalla koneella. Ja tulipa sillä kirjoiteltua sitten alkuhuumassa otsaan, käteen ja kankkuunkin. En siis ollut yksin leikkimässä tuliterällä lelulla. Ja kuten kuvasta näkyy, mustavalkoisen tekstitarran alla on värien kirjo. Olin suunnittellut, että tänä vuonna on valkoinen joulu - siis kortit, paketit, koristeet, kaikki olisi valkoista. Laatikonkin kokosin, siellä oli valkoisia ja hopeita askartelutarvikkeita. No eipä ollut ulkonakaan valkoista, niin kiireen ja stressin alla ei ollut mikään muukaan valkoista. Paitsi äidin joulupuuro. Nam!

Lautasellinen riisipuuroa ja Lumiukko Joulupukin kuumalinjalta aattoaamuna - siinä on joulutunnelma kohdillaan, vaikka ulkona sataisi räntää. Ja tietysti perinteinen jouluateria. Ja sen kolmimetrisen kuusen koristelu tikkaita apuna käyttäen. Ja sitten olikin jo aattoilta ja LAHJOJEN JAKO! Ja sitten päästiin avaamaan paketit. Jätin muruni lahjan viimeiseksi. Sen kaikkein isoimman. Ja jännittävimmän. Ja parhaimman NIINKU EVAH (jos nyt ei viime joulun Lontoon lippuja lasketa mukaan)!

*DRUMMMMMMMSSSSSS*

Se kauan haluttu ja litroittain kuolattu ja ja ja...se oli viimein siinä! Sizzixin Big Shot -leikkurin starter kit!!!!!!! Aaaaaaaaah! ♥ Niille, jotka tässä vaiheessa ajattelevat "mitä tuo kumma tyttö oikein hehkuttaa ja hihkuu innosta pinkeänä?!", selitettäköön. Big Shot -leikkuri on jokaisen kortintekijän unelmakone! Leikkuri, joka nopeuttaa ja helpottaa ja mahdollistaa ja tiskaa ja imur...eikun... Se on siis mankeli, jonka läpi vedetään paperi ja terä ja kas, kuvio on siinä. Ilman saksia ja ärräpäitä. Ja kohokuvioitakin voi tehdä. Tuossa sunnuntain ratoksi kävinkin pyörähtämässä Variston Sinellissä ja sain heti kulumaan siskolta saamani lahjakortin. Teriä en sitten ostanutkaan, mutta monta kohokuviointilevyä löytyi kotona laukusta. Ja sitten innostuin kokeilemaan kaikkea (myös parista lehdestä saamiani aikaisempia levyjä) ja sitten se iski. INSPIRAATIO! Ja niin syntyi tuo uusi taustani blogiin. Vähän vielä värittelin turkoosilla leimasinvärillä ja hopealla tussilla muutamia kohoja.

Uusia hienoja leluja onkin nyt sitten tullut oikein urakalla haalittua. Ensin tuo Dymo, sitten töistä saimme lahjaksi Nespresson kapselikeittimet (se on niin nätti - nyt aion opetella juomaan kahvia) ja sitten vielä tuo Sizzix-leikkuri! Parin viikon päästä saan vielä uuden luurin. Minulle ilmoitettiin pari viikkoa ennen joulua, että puhelimeni on ihan susi (muutaman kerran olen saattanut pudottaa sen kaakelilattialle) ja kaikki ovat kyllästyneitä siihen, että se temppuilee aina, joten yhteislahjana saan uuden. Vaihdan Nokiasta Samsungiin, koska en halua Lumiaa. Ehkä sitten elämä helpottuu taas vähän.

Parin päivän päästä onkin sitten jo ensi vuosi. Vuosi 2014. Aion tehdä suuria muutoksia elämääni ja ottaa taas suunnan kohti parempaa tulevaisuutta. En aio vielä toivottaa teille hyvää uutta vuotta, koska ajattelin olla aktiivinen vielä tänä vuonna. Mutta nauttikaa nyt vielä loppuvuodesta ja jouluruoan jämistä.

Hyvää yötä!